Nukuin pitkään. Kietouduin peiton sisään kuin lämpimään syliin ja heitin paksuimman peiton vielä lämmikkeeksi päälle. Leikin talvihorrokseen vaipuvaa karhua ja nukuin. Kaikki univelat pois.

Aamulla kahvipöydässä nauroin leveintä hymyä tälle syksylle. Korviin asti. Ystävänikin nauroi. Virkkuna jaksaa hymyillä.

Istuin aamuharjoitukset ja esittelin vuorollani kirjan. Kirjan, joka ei ehkä sittenkään ollut kaikista paras mahdollinen, vaikka kovasti sitä yritin puolustella.

Skippasin museon. Ei autoa, ei kyytiä, eikä mitään intoa pyöräillä jäisellä pyörällä kymmentä kilometriä. Kirjoitin raivoisat kaksi tuntia esseetä ja söin rauhassa, hiljaa, yksin, ilmaiseksi.

Istuin musiikin teoriat ja uskaltauduin hakemaan laput kahdelta edelliseltäkin kerralta. Kahdelta kerralta, joista kummastakaan ei olisi saanut olla pois. Minulla oli syyni.

Tulin kotiin ja nauroin elämälle. Ihmisille ja ajatuksille. Hassulle työpaikkatarjoukselle lehdessä. Hassuille sanoille ja koiralle, joka murjotti, kun en syöttänyt sitä kädestä. Poltin kämmenselän uunin ylävastukseen ja ihmettelin, miksi kipu ei tunnu. Vaikka tuntuihan se - myöhemmin.

Laskin sekunteja siihen, kun pitää lähteä. Mietin, että vaihdan jotain mukavempaa ylleni. Jotain, joka yllä voi hyppiä surutta ja vetää liikuntatuokion lapsille. Mietin, että haluaisin ehtiä kirjastoon. Laskin, etten ehdi. Varaus odottaa siellä turhaan.

Pakkasin laukkuuni lankoja ja kankaita, kartonkia ja kimalletta, paperia, tusseja, kyniä ja naruja. Ajattelin laittaa lapset tekemään kortteja. Muutin mieleni ja purin laukun. Pakkasin pari purnukkaa ja kappaleen narua. Tehdään soittimet.

Tänä iltana pidelkää korvia naapurit. Hoitajatäti on täällä taas. Nyt vinkuu ja vikisee ja pienin kolmesta tanssii ja kiljuu innosta. Keskimmäinen hakkaa kahta rumpujakkaraa ja isoin heiluttaa vikinäpurkkia kummassakin kädessä, laulaa, hyppii ja nauttii. Että minä kuitenkin tykkään niistä. Lapsista. Vaikka ne välillä aikalailla vaativatkin minusta kaiken.

Ehkä joku päivä onnistun jakaantumaan kahteenkymmneenkolmeen kappaleeseen.

Tänään minusta tarvitsee riittää vain kolmelle.

Ari Koivunen - I fly

Hymyilee Rimpula